Epätodellisen seksikkäät

Huomattuani tässä päivänä muutamana, että Prätkähiirien Turbo aiheuttaa minulle edelleen sydämentykytyksiä, intouduin muistelemaan kaikkia niitä fiktiivisiä hahmoja, jotka ovat aikojen saatossa vieneet sydämeni mennessään. Marsilaisen moottoripyöräjyrsijän lisäksi mieltä lämmitti muisto seuraavassa esittäytyvistä hahmoista. Pyrin pitämään kieleni kurissa ja säilyttämään edes rippeet siveydestäni, mutta myönnän, se voi olla haastavaa näillä korteilla pelatessa.


África Sanz (Los Serrano)

Ilmeisesti suurin osa Serrano-faneista on sillä kannalla, että África on rasittava narttu. Olen samaa mieltä. Siitä huolimatta ja osittain jopa sen takia se on mulle aivan unelmien nainen niin henkisesti kuin fyysisestikin. Mun ihastus Áfriin oli taannoin niinkin voimallista, että pidän sitä yhtenä selityksenä mun selviytymiselle Oliverin vauva-ajasta. Niihin aikoihin mie kävelin kilometrikaupalla edestakaisin heijaten huutavaa lasta sylissä Serranoitten pyöriessä aamusta iltaan.


Luka Kovač (ER)

En ole koskaan seurannut Teho-osastoa, se on aivan liian raaka minun makuun. Sekään ei pelastanut minua lankeamasta Lukaan.


Shane McCutcheon (The L Word)

Voi sitä kohua ja kohahdusta, minkä L-Koodi sai aikaan pikkupitäjän tyttöjen keskuudessa! Koko siinä ilmiössä oli jotain mystistä. Miten sitä joka viikko odotti sydän pamppaillen, mitä tällä kertaa tapahtuu maailmassa, joka oli aivan uusi ja vieras, mutta niin sanomattoman kiehtova. Samalla pelkäsi koko ajan, että joku tulee ja näkee, minkälaista ohjelmaa se tyttö oikein vahtaa.

Vuodet on rikkoneet lumouksen, ja nyt kun tätä ohjelmaa on katsonut uudelleen, on miltei mahdotonta tavoittaa sitä tunnetta ja transsia, johon silloin vajosi. Mutta jotain on sentään jäänyt jäljelle: intohimo Shanea kohtaan. Shanessa oli jotain, joka mullisti koko minän ja maailman. Kaikkein kunnollisimmatkin tytöt uhmasivat sovinnaisuuden rajoja, ottivat naisen päiväunelmiinsa ja julistivat IRC-Galleriassa "I'd go gay for Shane"... Taisin juuri saada nostalgiamyrkytyksen. Oli silloin ennen vanhaan sentään tyttörakkauskin aivan toisenlaista!


Dr. Gregory House (House M.D.)

Niin uskomattoman hieno hahmo kuin House onkin, arvelen olevani vähemmistöä himoitessani sitä. Kärsiiköhän kukaan muu samasta vaivasta?



Thirteen (House M.D.)

<3



Captain Jack Sparrow (Pirates of the Caribbean)

Niin, minäkin olen vain nainen. Eikai tältä ihastukselta voi välttyä kuin kaikkein koleimmat jääkuningattaret.

En kyllä ihmettele yhtään, että useimpien miesten mielestä koko sälli on aivan sietämätön. Onhan se nyt vähän epistä: kaiken sen jälkeen, mitä ne on luulleet oppineensa naisten mieltymyksistä, maailmanlaajuisen polvet heikoiksi notkauttavan epidemian pistää liikkeelle rommiin menevä, harhainen ja haiseva juoppohullu merirosvo, joka kerjää jatkuvasti verta nenästään.


Aragorn (The Lord of the Rings)

Tolkien ei ole järin ansiokas Amorin apuri, eikä Aragorn aiheuttanut minulle lukukokemuksen perusteella minkäänlaisia väristyksiä. Elokuvatrilogian päätösosaan mennessä olinkin sitten jo mennyttä miestä.


Rhett Butler (Gone with the Wind)

En ole vieläkään nähnyt elokuvaa, joten mun ylistävä arvio Rhettin miehekkäistä avuista perustuu täysin mun mielen ja Mitchellin yhteistyöhön. Rhett on maailmankirjallisuuden ihanin mies, sillä sipuli.


Heathcliff (Wuthering Heights 1992)

'

Tämä ysärifilmatisointihan on aivan järkyttävän huono. Heathcliffin hahmossa ei kyseissä versiossa ole jäljellä juuri varjon vertaa Brontën sanoinkuvaamattoman kiehtovasta ihmishirviöstä. Alkuperäisteoksen julmurista ei hevin hekumikseen haaveilisikaan, mutta tämä tulkinta täytyy kyllä todeta erinomaiseksi matskuksi romanttisiin kuvitelmiin.

Katsottuani elokuvan pari kuukautta sitten, innostuin niin kovasti, että rupesin ettimään muita elokuvia, joita kyseinen komeuden kruunaamaton kuningas tähdittäisi. No, joille nimi Ralp Fiennes on tuttu, tietävät miten paskainen oli ahneen loppu tässä tapauksessa. Tunsin oloni todella töykeästi petetyksi, kun miehen roolisuorituksiin paljastui kuuluvan mm. Punaisen lohikäärmeen psykopaatti ja Lordi Voldemort. Mikä pahinta, se on Victorin ääninäyttelijä Kanin Kirouksessa! Mun  viehtymys lopahti hyväksi aikaa. Tiedän, että se on naurettavaa, koska kyse on Fiktiosta, mutta en vain voinu mitään sille kieroutuneelle tunteelle joka alko kylmäämään minun sisuskaluja. Miehän en ollu tunnistanu tyyppiä, vaikka kaikki nuo inhat roolit olivat minulle tuttuja. Tuntu siltä, ko mie olisin oikeasti saanu tietää rakastuneeni sarjamurhaajaan.


Eric (True Blood)

Jännä kyllä, tähän tappajaan ei tehnyt tippaakaan pahaa hurahtaa. Noin yleisesti ottaen en ole mikään kovinkaan fanaattinen fang-banger, vampyyrihypetys ei ole koskaan oikein purru muhun. Mutta varjele että tämä yksilö on kiihottava!

Jane (Breaking Bad)

Tämä tyttö onkin tuorein ihastukseni. Ok, onhan se narkkari ja moraalisesti melko kyseenalainen toimija, ja hukkuu kaiken kukkuraksi omaan oksennukseensa. Mutta hei, ei kukaan ole täydellinen! Pakkohan siinä nyt joku vika on ollakin, kun kerran on noin sanoinkuvaamattoman kaunis.

Näiden fiktiivisten salarakastettujeni lisäksi harrastan vaihtelevissa määrin irtiottosuhteita oman mieleni luomusten kanssa. Olen parantumaton päiväuneksija, ja minulla tuppaa olemaan kierroksessa aina joku täysin keksitty taikka mielikuvituksen voimin hiukka hiottu tyyppi. Vaikkei intohimoni kohde olisikaan täysin tästä maailmasta, poden ihastumisen oireita siinä missä todellistenkin tuttavuuksien kanssa. Toisaalta joskus puran paineita pistämällä pystyyn pieniä kuvitteellisia kahakoitakin, jotka tietysti aina voitan 6-0. En piittaa pientä vähää, onko moisessa käyttäytymisessä ja kokemisessa mitään normaaliuteen viittaavaakaan. Se pitää minut hyvällä tuulella ja järjissäni, niin järjettömältä kuin se kuulostaakin.

Pahoittelen merkinnän sekalaista asettelua. Nämä kuvat pistivät niin Bloggerin kuin bloggaajankin pikkuisen sekaisen.