torstai 13. joulukuuta 2012

No longer in a relationship.

Joillekin asioille suomen kielellä on valitettavasti tarjottavana ainostaan joukko toinen toistaan epämiellyttävämpiä ja kehnosti kuvaavia nomineja. Ensimmäisenä tulee mieleen sukupuolielimet. Vaikka joka värkille on olemassa sen sata synonyymiä, mitään niistä ei oikeastaan tee mieli sen laajemmalti viljellä. Kauheen rajottavaa! Takuulla osasyy siihen, miksei esimerkiksi anukset noin vain marssi kahvipöytäkeskusteluihin. Valittavana on joko kliiniset peräaukot, kainostelevat pyllyreijät tai rienaavat pöllönsilmät; valikoima ei kata värikästä Sinkkuelämää -sukupolvelle ominaista diskurssia persoonallisella, mutta yhtä kaikki vilpittömällä ja ajankohtais-asiallisella otteella. Dumbledore tietää tän, nimen pelko kasvattaa asian pelkoa. Kun ryppyreikää ei voi punastelematta puhutella, se jää useimmissa salonkiseurueissa tyyten jakamatta. Mikä sääli.

Tällä ylenpalttisen jakamisen aikakaudella on röyhkeä rötös, etteivät kaikki rikottaviksi päätyvät tabut millään sovi suuhun. Genitaalit ovat vain yksi esimerkki tällaisista sopimattomuuksista. Sukupuolesta riippumaton seksuaalinen suuntautuminen on toinen oiva mokoma. Asiana se on noussut jopa jonkinasteiseksi ihanteeksi, mutta samalla siitä on tullut kirosana molemmin puolin vanhaa rauhatonta rajaa. Sekä umpimieliset heterot että homot ovat panneet bi-seksuaaleiksi ilmoittautuneita niin halvalla, että moni valitsee mieluummin minkä tahansa kiertoilmaisun, etenkin jos oma sukupuoli-identiteetti sattuu mätsäämään biologisiin määrittelyihin. Tarvittaisiin taikasana, joka tuuppaisi sivuun käsityksen huomionhakuisista hipstereistä, ja tarjoaisi jonkin muunkin kuin ahtaan keskipenkkipaikan.

Ei kahta ilman kolmatta, ja kolmannella koettamalla totuus sanotaan. Tässä ollaan vasta taluteltu aasia sillalle, mehevin mirri mäiskähtää tiskiin nytten sitten. Puhutaan voimasanasta nimeltä sinkku.

Synnyin kasarimaailman kiskoessa viimeisiä kiristäviä sukkahousuja jaloistaan, ja kasvoin Manhattanin mahtinelikon ja Bridget Jonesin marssittaessa siskoja rakkauden battlefieldeille ylpeästi yksittäisinä. Sinkkuelämästä tuli hitti, joka potki piikoja peräkammareistaan suuta suppuun puristavia poskilihaksia höllentämään. Se paisui brändiksi, elämäntavaksi ja filosofiaksi, vaikka on jo lähtökohtaisesti pakahtua omaan paradoksaalisuuteensa. Naimattomien nousu on toki tuonut muassaan riippumattomuutta ja vapautta, mutta toisaalta se on myös entisestään lujittanut niitä normien nyörejä, joita näennäisesti löysää. Mitä itsenäisyyttä se sellainen on, joka saa sisältönsä päättäväisestä pyrkimyksestä symbioosisuhteeseen, ja on alun pitäenkin vain nimi parisuhteen tilapäiselle puutostilalle? Sinkuksi ilmoittautuminen tapahtuu merkitsevästi hymyillen ja kulmakarvoja kohottaen, mikäli ylipäätään onnistuu kirvoittamaan kantajastaan muutakin kuin kiusaantunutta hymähtelyä asianlaidasta. Sinkku statuksena on vähintään implisiittinen deitti-ilmoitus ja hunaja-ansa, tietyissä tilanteissa suoranainen soidinriitti. 

Vielä raskaampaa stereotypiareppua kantaa sinkuksi uudelleen identifioituminen parisuhteen päätyttyä. Jos joku vetää rastin seinään, ettei ole enää parisuhteessa vaan vapaata riistaa, herättää se oitis julkista sääliä ja myötätuntoa. Kaiken maailman hyvänpäiväntutut hyökkäävät heti haaskalle: "Voi eiiiiii, mitä tapahtu!? :(" No me erottiin, sitähän mä sanoin. Potkaiskaa minua, jos olen täysin väärässä, mutta kollektiivinen sympatia perustunee vähintään osittain ajatukselle siitä, että raasun täytyy nyt alottaa sama savotta uusiksi. Jotain on heitetty auttamatta hukkaan ja menetetty, ei puhettakaan mistään "Don't cry because it's over, smile because it happened" -mentaliteetista, jollei sitä asianomainen nimenomaisesti huutele. Eikä sitä silloinkaan usko kukkaan. Lohtua läiskitään selkään lupaamalla, että kyllä sä jonkun toisen vielä löydät, ja hyvän vieläpä. Mutta mitä kutun tekemistä sillä itsestäänselvyydellä on puheena olevan suhteen päättymisen kanssa?

Sinkku on näin ollen mulle tätä nykyä ruma sana. Mitä vaihtoehtoja katalogista sitten löytyy?

[  ] Naimaton

[  ] Ei tapaile ketään juuri nyt
[  ] Yksin elävä
[  ] Ei halua puhua asiasta
[  ] Ei kehtaa puhua asiasta
[  ] Sitoutumiskammoinen
[  ] Seniili
[X] Vapaa

Se se on! Sana jota olen hakenu. Vapaa on törkeän hyvä ja kattava, miksei sitä ei enää käytetä? Vapaiden vallankumous sinkkujen syöksyjen sijaan maistuis mulle. Tokihan silläkin on omat heikot assosiaatiolenkkinsä: Ressu Redford, sekä sen käyttäminen kuvaamaan tietynlaisia ihmissuhteita, tietenkin < parisuhde - kukkua, puppua ja pötyä. Myönnettäköön sekin, että se on määreenä paitsi snadisti old school, myös hyppysellisen mahtipontinen, missä allekirjoittanut ei kuitenkaan kohtuuttomuuden ystävänä ole koskaan nähnyt mitään pahaa.


Sinkusta vapaaseen vaihtaminen tarjoaisi miellyttävästi mukautuvan ja liukuvan kategorian, joka ei puristaisi kiusallisista paikoista. Sen sijaan, että sillä todettaisiin pelkkä parisuhteen olevaisuus tai olemattomuus, se voisi kuvata asennoitumista ihmissuhteisiin ylipäätään. Siinä missä sinkku viittaa enemmän tai vähemmän palavaan haluun saada sitä sutinaa ja äkkiä, vapaalle ihmiselle romanssit ovat avoin, olemassaoleva mahdollisuus, jonka ei tarvitse olla kaiken käyttäytymisen perimmäinen motiivi. Vapaa voi olla parisuhteessakin, ilman että suhdetta itseään tarvitsisi leimata lisämääreellä. Itse asiassa, vapauden määritelmään voi ladata mieleisiä merkityksiä kuin puheaikaa ikään. Parisuhdetilanne, seksuaalinen suuntautuminen, uskonto & elämänkatsomus, poliittinen kanta... Valinta voi aina olla vapaa.


Nyt ei enää puutu siis muuta kuin alapääasioille sellaiset nimet, ettei niitä nolottaisi käyttää. Olen tiiättäkö kurkkuani myöten täynnä kikkeleitä yms. Aivoriihtä kehiin, mulle voi vapaasti esittää rensseleitä koskevia ehdotuksia!


I've got a brand new attitude and I'm gonna wear it tonight. Tällainen itsensä löytäminen lyhyenkin hämmennyksen jälkeen on suorastaan hurmoksellisen voimaannuttavaa. Koska kaavailemani yhteenveto näivettyi jonkin niljaisen aivopoimun syovereihin ja valuu paraikaa korvavaikkuna ulos, annan näin kirsikkana kakun päälle Marinan kertoa miltä se vapaus sitten tänään maittaa. Voin onnitella lämpimästi jos nautitte edes kolmanneksen siitä mitä minä.