Olin kai noin seitsemän vanha, kun tein ensimmäistä kertaa aloitteen pojan kanssa. Piirsin lyijykynällä pienelle paperilappuselle rivin keskareita ja piilotin tämän taskuun. Vienoa vihjettäni ei ymmärretty, vaan päädyin opettajan puhutteluun, ja uskalsin lähestyä poikia seuraavan kerran vasta yläasteella. Väkevän mansikkaviinin voimin uskoin pari kertaa olevani koko lailla viehkeä, ja varmana voitostani suorastaan marssin haluamani sällin pakeille, mutta nolostihan siinä kävi. Vielä lukion jälkeen päätin kertaalleen kokeilla muhammedilaista vuoritaktiikkaa, ja lopputulos oli liian ruma enää muistella. Sen jälkeen olen luottanut nimenomaan vetovoimaani hevosvoimien sijaan, ja se onkin osoittautunut varsin toimivaksi strategiaksi. Ei määrällisesti vaan suhdanteiltaan. Rahtustakaan rehvastelematta en nyt heti muista montaakaan tapausta, jossa en olisi siirrellyt kohoumia milloin mieleni on tehnyt ("move mountains", jos Ette ymmärrä mitä tarkoitan).
Jos kaikki mun miehet arkistoitaisiin, korpuksesta noin 3% olisi täydellisessä X-filessä, jonne ei ole pääsyä edes järjestelmänvalvojan luvalla. 0,5% kattaisi Ö-mappia, jonka sisältö on täysin merkityksetöntä eikä ollenkaan kiinnostavaa. 0,45% sisältäisi joko toisteisuutensa tai tunnearvonsa vuoksi merkille pantavaa materiaalia, jota ei kuitenkaan tee koskaan mieli käydä läpi. 0,05% olisi se osuus, johon sisältyisi kokemukset joilla on merkitystä, ja joihin aikamatkailen mielelläni. 96% on virhemarginaali.
Siitä, kuinka useassa tapauksessa ajatus on vaikuttanut hyvältä (hetkenä minä hyvänsä), ja monastiko puolestaan olen jo ennen lähtölaukauksia tiennyt pistäväni pienen usvaisen pääni vallan vääriin paikkoihin, olisi prosentuaalinen arvio niin nöyryyttävä etten sitä tässä esitä. Suenkuoppia ei onnenpolkujen päässä ole ollu montaakaan, mutta ketunhäntiä on löytynyt yhdestä jos toisestakin kainalosta. Myös porsaanreiät periaatteessa sopisivat tähän metaforiseen kuvastoon, mutta, eh, ei mennä nyt niihin.
Minne minä sitten olin menossa ja vinhaa vauhtia pääsemässä on ne seksuaalihistorian säännönmukaisuudet, joita mielellään analysoidaan kokonaisuutena silloin, kun yksityiskohdat eivät hivele silmää. Sitä, että mitä oikiastaan on tapahtunu kun mulle on tapahtunu, olen miettiny jo kyllästyttävyyteen asti. Ratkonu koodeja ja ja johtolankoja ja punaisia lankoja ja oppinu itestäni noin nolla käyttökelpoista asiaa. Rotta häkissä, sama miten hyvin tiedostaisin Freudilaisuuteni niin sammaa ratasta mie polkisin.
Ja nyt arvon herrasväki, olemme kaikki hukassa koska viimein pääsen päämäärääni. Väsyttyäni vatvomaan ihmissuhteiden jatkumoita olen viihdyttänyt itseäni miettimällä, mikä sitten yhdistää mun miehiä, niitä Tyyppejä joihin olen aikojen saatossa ihastunut.
Ei mikään.
On olemassa tissimiehiä ja pyllymiehiä. On naisia, jotka tykkää isoista miehistä, tai vaaleista tai tummista, äänekkään egokkaista tai hiljaisen charmikkaista, impulsiivisista tai analyyttisistä, jostain tai jostain. Enkä nyt puhu pelkistä turn on -eista, vaan siitä millasia ominaisuuksia omaaviin ihmisiin pääsääntösesti tykästyy. Mä tykkään... miehistä. Jos multa kysytään kumman kaa, lopullinen vastaus on todennäkösesti molempien. Toisinaan kun on sanottu, ettei se tai tämä ole ollenkaan minun tyylinen tyyppi, vastaus on ollu että ei niin, ennää uusiksi.
En mie mauton ole vaikka mulle todellakin käy periaatteessa kuka vaan, jos ihastun niin ihastun sitten. Jokasessa mun miehessä olen löytäny aina uusia juttuja, jotka kiehtoo ja viehättää mua yhtäkkiä valtavasti, piirteitä tai asioita jotka on aimmin olleet mulle täysin neutraaleja. Irrationaalista, kaoottista ja sattumanvarasta, that's the way a-ha a-ha I like it. Paitsi jännittävää, se on myös hauskaa, todella. Olen saanu monet makiat naurut kun olen tajunnu miten päin minun hölömö sydän milläki kertaa pomppii kuin munamies konsanaan. Mutta niin naiivi ja naurettava kuin se onkin, se on kanssa pirun luja ja päättäväinen, ja taistelee mun kanssa oikkujensa eteen aina särkymispisteeseen saakka.
Tämänkertainen istunto päättyköön aiemman habitukseni huomioon ottaen sangen poikkeukselliseen lopputulemaan:
Miehet on IHANIA.
