lauantai 4. helmikuuta 2012

Vaalikaapista ulos.

Minä tunnustan. Minä äänestin Haavistoa osittain siksi, että se on homo. Voitte alkaa kivityksen.

Tottuus on, ettei mulla ollu juurikaan aikaa perehtyä koko alkuperäiseen joukkioon. Sen tiesin, että Niinistöstä en tykkää pientä vähhää, Essayah edustaa minun näkökulmasta kyseenalaisia arvoja ja Arhinmäki on kerta kaikkiaan liian löysä jätkä kansan keulakuvaksi. Soinia ei varmaan tarvitse tässä yhteyvessä edes kommentoija. Lipponen nyt on Lipponen ja Väyrynen täysi sekopää, ja kukas se nyt olikaan se toinen nainen... Haavistosta en ollu kuullu mittään aiemmin, ja kun kuulin, kuulin heti myös seksuaalisen suuntautumisen ja vihreyden. Näistä ensin mainittu oli iso plussa, jälkimmäinen hienoinen miinus. Vihreissä on paljon hyvvää, mutta jotenki minua vähän nolottaa se ylitsepursuava ekoilu. Mutta että homo! Ensimmäinen ajatukseni taisi olla "Vittu miten siistiä", ja siinä pitäydyn edelleen. Minusta olis nimenommaan siistiä, jos Suomen keulakuvana koreilis ehta Simo Hovari.

Uurnalle en tämän vision voimalla vielä kuitenkaan sännännyt. Ja uskallan kyllä väittää, ettei kukkaan muukaan Pekan puolia piä pelkästään siksi, että se tykkää pojista. Minut sinne olis osoittanu myös suositut oraakkelit, vaalikonneet, niin suurilta osin Haavisto edustaa mulle tärkeitä arvoja ja ajatuksia. Tiiän sen nyt, kun niille on joka tuutissa naureskeltu hintin horinoina. Että kiitti, punaniskat, ootta tehny hemmetin tehokasta promoa Haaviston eduksi.

Faktahan on se, ettei äänioikeuteen sisälly velvoitetta perustella kantaansa riittävän vakuuttavasti. Jokainen saa valita ehdokkaansa millä perusteella hyvänsä. Jos jonkun ainoa peruste olla äänestämättä Haavistoa on sen latinorakas, niin se saa olla. Eikä se minua suututa. Mutta minua risoo se, miten monessa läskipäässä edelleen itää tuuma siitä, että rakkaus olis vehkeistä kiinni ja ällöttävää, mikäli ei toteudu enemmistön osoittamalla tavalla. Se on pänniny minua vuositolokulla, mutta tämä hässäkkähän sen, luojan kiitos, toi taas yleiseen keskusteluun. On nimittäin olemassa paljon ihmisiä, joille toisten suuntautuminen on suloisen yhdentekevää, mutta jotka samalla olettavat sen olevan yleinen asianlaita. Luulevat, ettei Suomessa ennää ole asian tiimoilta minkäännäköstä ongelmaa, ja että kaiken maailman Erilaiset pitävät vain tyhjää melua itestänsä huomionhakusuuttaan. Jos homoiltahomma ei vielä asiaa kirkastanu, niin nyt pitäis viimeistään olla tullu seleväksi, että meillä todellakin on ongelma. Keskustelupalstoille en herkkänä provosoitujana ole uskaltanu vilkastakkaan, mutta jopa minun omien facebook-kaverien sivujen kautta on pompannu silmille vaikka minkänäköstä tulikivenkatkusta aivopierua. "Vittuun tuo homopelle", "MITEN KÄY LINNANJUHLILLE!?!", "Muutan Ruotsiin homoja karkuun!". Trevlig resa.

Punaseksi rävähtää näkymä myös silloin, kun suvaitsevaisuudelle nauretaan muotioikkuna. Miten maailmassa voi olla muka paha asia ja iso vitsi, jos yhä useamman mielestä on väärin loukata toista ja polkea sen oikeuksia, perusteella millä hyvänsä..? Jos joku ossaa sen mulle selittää, niin kuuntelen enemmän ko mielelläni. Koska minä en käsitä.


Mun mielestä Haavisto olis kansan maskotiksi ja arvojohtajaksi paras ikinä. Se on ensimmäinen poliitikko, jonka olen kuullu puhuvan rauhasta taloudellisten voittojen sijaan, ja tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta keskeisenä sisäpoliittisena tavoitteena. Se saa mut muistamaan miten me yläasteella puhuttiin tunteja maailmaa paremmaksi, ja uskottiin vielä, että sen etteen kannattais tehä työtä. Että hipit oli rautaa jotka harmi kyllä happo taittoi, mutta rauha ja rakkaus ja kaipaus siihen utopiaan jäi. Minua harmittaa mahdottomasti, että Haaviston aikakin taitaa haaveeksi vielä jäähä, mutta olen myös järettömän onnellinen, että se pötki noinkin pitkälle.

Itseäni en voi väittää poliittisesti valveutuneeksi, enkä ylipäätään ole nykyisin juurikaan yleismaailmallisesti ajan tasalla. Moni paremmin perehtyny riistäis sen vuoksi varmasti mielellään minultakin äänen. Mutta niin vain sain miekin piirtää kakkosen huolella paperille, ja vieläpä kertoa vähäpätöiset ajatukseni aiheesta julkisesti. Lällällää.


//Edit. Otsikko asteen vähemmän provosoivaksi kuin alkuperäinen "Suoraan sun naamaan. Ja nenään!" :D