Tunnustuksia.

Jos minulta kysytään, minkälaista musiikkia kuuntelen, mainitsen esimerkkinä todennäköisemmin Janis Joplinin kuin Shakiran. Rinta rottingilla kehun kaikkiruokaisuuttani tilulilu-jazzista kukkahousufolkiin ja kikkelihevistä lannan- ja hiekkatientuoksuiseen kantriin. Harvemmin tullee myönnettyä, että kaiken omassa sarjassaan ylevän ohella kuuntelen ilolla ihan hirveätä paskaa.

Musiikkimaku on merkittävä osa minäkuvaa. Facebookin ja Spotifyn kautta jaetaan kaikille ja kaikkien kavereille ne sävelet, jotka ovat sulassa sovussa sen sosiaalisen median henkilökuvan kanssa, jota itsestä halutaan pitää yllä. Musiikki on osa sitä, millä mielellään erotetaan meitä ja heitä, ja katotaan ketkä on keitäki miehiään. Musiikkia arvotetaan, ja sen kuuntelijoita arvostellaan alinomaa. Hirveän helposti johtuu mukamas avarassakin mielessä se päätös, että ne jokka kuuntelee omituista tai typerää musiikkia, on omituisia ja typeriä itte. “Ai tuo kuuntelee Kaija Koota, no sen son näkönenki.”

Siispä minä haluan tunnustaa. Tarjoan top 9+1 (vallan täydellistä tautofoniaa välttääkseni en laskekaan tällä kertaa kymmeneen) listan noloimmista biiseistä, joita jorailen joko toisinaan tai toistuvasti. Näitä kuunnellessani napautan Spotifyn private session –kuvaketta, enkä kuunaan mainitse moisia mörköjä kertoessani itsestäni ja mieltymyksistäni. Rakkaat lukijat, tämä on mun Hävetyimmät –lista.

9. Backstreet Boys – Everybody (Backstreet’s back)

Mie en edes koskaan ollu mikään kova bäkkärifani, (nehän vähän niinku kilpaili spaissareiden kaa) joten tämä ei selity nostalgiannälällä. Minusta tämä vain on aika pirun hyvä biisi. “Whoah! Whoah! Whoah! A-uuuuh!”

8. Ricky Martin – Livin’ La Vida Loca

Totuushan, että Riku on karismaattisin elossa oleva homomies, ja varsin täpärästi häviää tämän sarjan kiistattomalle Kuningattarellekin. Lisäksi mullon aina ollu juttu spanglismeihin ja lattarirytmeihin, joten ei ole oikeastaan kummakaan, että mun oli aivan vaikea päättää, minkä tämän kollin suosikkibiiseistäni tässä tunnustan. Ja kyllä, mie kuuntelen niitä sekä englannin- että espanjankielisinä versioina. 

7. Wednesday 13 – Curse of me

Tätä mie en edes tajunnu hävetä, ennenko hehkutin ihastustani ja vastaanotto oli varsin murskaava. No joo, onhan tää koko lailla angst ja wannabe Marilyn Manson, mutta hei kamoon, mikä kitarakuvio! Ja jollain tapaa nää lyriikat kuitenkin kiehtoo minua paikka paikoittaisesta korniudesta viis. “Some things are worth dying for / and baby that ain’t me”

6. Tom Jones – Sexbomb

Kyllä, mä kuuntelen Tomppaa. Tälläkin tiikerillä on useampi biisi, jokka pyssyy minun lempparilistalla vuodesta toiseen. Limaisan lipevä Walesin herrasmies saattais hyvinki tenorillaan temmata pikkarit munkin jalasta lavan reunalle päätellen siitä, millasia vaikeuksia sen musiikki toisinaan tuottaa mulle pysyä housuissani. 

5. Simo Silmu – Kaikkea hyvää

En tiedä miksi, mutta mulla on erityisen vahva vastustus myöntää edes itselleni, että suomi-iskelmä toisinaan iskee minuun. Tästä biisistä tykkään erityisen paljon, ja Simon soololevyltä tykästyin taannoin myös raitaan “Rokotus”. Saman viheliään vitoskohdan alle pykättäköön se salaisuus, että olen joskus ihan oikeasti nauttinut Jannen Tulkinnasta Sinisen taivaan sateenkaarista. Shh.

4. Janne Hurme – Paholaisnainen

Tätä ei voi selitellä yhtään mitenkään, ei edes sillä nostalgialla että tätä on joskus yläasteen alussa Casessa huuatettu. Ruppee korvia jo punottamaan.

3. Cheek – Eksä tiedä kuka mä luulen olevani

Jos suomi-iskelmän ihkutus nolottaa mua, niin suomi-hip hop on jotain sellaista, että melekeen ennemmin kierisin tuhkassa ko sanoisin jollekulle kasvotusten, että tää Cheekin träkki on ihan jotain tosi doubbii shittii. Mut tää on. Myös se suuret setelit –sämpläys soi mun autossa joskus, mutta se nyt ei ole yhtään niin posketon kuin tämä nimenomainen yksilö. “Se on herrasmiesliiga vitun mulkut.”

2. PSY – Gangnam style

Perusluonteeltanihan olen vastarannan kiiski. Joka kerta kirvelee myöntää, että se mikä on kuuminta hittoa, on myös minun mieleen. Tässä tapauksessa puolustaudun sillä, että tuskin salatykkäisin tästä niin vimmatusti ilman musiikkivideota, joka kutittelee minun hyymörintajuani helkkarin kovaa. Olenkin vähän sitä mieltä, että jokka ei tämän hypetystä tajua, eivät ole kuulleet tätä kuvarainan kanssa.

1. Robin feat. Brädi – Puuttuva palanen

Miksi tämä nolottaa minua? Siksikö, että säkeistöt on vohkittu Katy Perryltä (vallankin kun Teenage Dream ei nyt varsinaisesti ole mikään jäljittelemisen arvoinen mestariteos), vai siksi että autotune ja “uu-uu”? Snadisti joo, mutta huomattavasti suurempi häpeä on se, että tästä tykkääminen on yhtä kuin myöntää olevansa jo vähän vanha, ainaskin vanhempi kuin nuori. Tää saa mut tuntemaan itteni juurikin sellaiseksi tätiksi, joka päivittelee miten taitavasti söötti pieni poika laulaa kun son ihastunu. Mikä kaikkein karmeinta, minusta parasta koko biisissä on Brädin räppiosuus (kts. kohta 3). Toisaalta, se saattaa olla ainut pätevä puolustus sille tunnelataukselle, jonka tämä viisu minuun virittää. “Mä tiedän edelleenkin tänään mistä Robbari laulaa.” Mie saatan olla vanha ko taivas, mutta ainaki mie osaan vielä tuntea nuoresti, niin kuin en olis koskaan saanu turpiini. Ja siitä tämä laulu minun tulkinnan mukaan kertoo.

+1. Anssi Kela – Kaveria ei jätetä

Bonusraidaksi Anssi sopii siksikin, ettei minua niinkään nolota se, että tykkään tästä biisistä. Mua nolottaa se, miten helvetin tärkeä tämä on mulle ollu silloin, kun ei ole paljoa laulattanu. Paha periköön! Tällainen kieli keskellä suuta räätälöity täsmäkappale, joka ei juuri omaperäisyydellä tai musiikillisilla ansioilla koreile. Niin se vain tullee bumerangina takaisin korvamatoilemaan aina kun meinaan antaa periksi. “Tiedäthän, että tämä ei kaada maailmaa vaikka se tuntuu siltä.” Se on niin totta.

Tämän syntisäkin auki leväytettyäni ymmärrän hyvin, mikäli teidän kuvanne minusta muuttuu ratkaisevasti. Huomaatte todennäköisesti älynlahjani luultua vaatimattomimmiksi. Kenties teille valkenee, ettei meillä ole mitään yhteistä. Tai ettei teillä ainakaan ole mitään tekemistä minun kanssani, tällaisen saastapommin jälkeen.

Hassua, että minä itse en huomaa mittään eroa.

Päiväni kosmetiikkabloggaajana.

Oletko sinäkin joskus selaillut puolihuolimattomasti kosmetiikkablogeja ja ihaillut niitä upeita luomuksia, joita KUKA TAHANSA voi HELPOSTI loihtia kasvoilleen ja vieläpä PIKKURAHALLA? Tuntenut itsesi harmaahiirulaiseksi ainaisine vaatimattomine ripsiväreinesi ja, jos oikein juhlan paikka sattuu, aivan ripsen tyveen ujutettuine pikku rajauksinesi? Oletko joskus ajatellut, että entäpä jos minäkin, muttet ole uskaltanut, koska sivellinkavalkadisi koostuu toisesta päästä käytetyistä topseista ja vuonna 2005 Yves Rocherin Juuri Sinulle lahjoittaman setin jäänteistä? Ollos huoleti, tämä ristiretki on nyt tehty puolestasi, ja koottuu näihin kymmeneen vaivattomaan askeleeseen megameikkiin syksyn väreissä.

1. Säntää lähimpään kauppakeskukseen poimimaan hyllystä jokin paletti, josta ihailemasi bloggaajat ovat vuoronperään olleet märkänä ja villeinä.

2. Pyyhkäise vanulappuun aamuisen meikin jämät luomilta. Jos haluat panostaa, voit kastaa vanun kasvoveteen tai meikinpoistoaineeseen, mutta vesikin käy vallan hyvin, jos vain hankaat riittävästi. Varo kuitenkin pyyhkimästä entisiä rajauksia ja ripsivärejä pois, niitä voi vielä aivan hyvin käyttää tässä lookissa.

3. Seuraa valitsemasi blogin ohjeita ällistyttävän silmämeikin sutimiseen.

4. Valitse peilikaapista kaivamastasi topsista se pää, jossa ei ole korvavaikkua. Hankaa sillä kohtia, jotka eivät vastaa blogin kuvaa.

5. Levitä uudelleen jo käyttämäsi sävyt. Koska topsi on nyt käyttökelvoton, tuputa sen sijaan ongelmakohtiin paletin häivytyssävyä (luulen, että se on se iholla täysin näkymätön, jolla ei voi olla muutakaan virkaa).

6. Tässä vaiheessa on tärkeää muistaa, ettei saavutettu tulos ole lopullinen. Meikin kuin meikin tekee vasta huolellinen viimeistely, sivele siis jo peittyneen rajauksen päälle uusi kerros eyelineriä.

7. Totea asiantuntevasti, että lopputulos on perin pigmenttinen ja näyttävä. Hyväksy, että meikki on täysin käyttökelvoton ja susiruma.

8. Vetäise pakasta vino pino vanulappuja ja kasta ne silmämeikinpoistoaineeseen mikäli tuhdimpaa liuotinta ei taloudestasi löydy, ja hankaa kunnes luomi on kulmaluuhun asti pirtsakan punainen.

9. Etsi kuningasfinneille varattu peitetahna. Lisää noin teelusikallinen luomivakoon ja levitä pyörivin liikkein, kunnes lopputulos on laikukkaan keltapunainen.

10. Silmämunaparkasi erittämä neste kuljettaa meikin jäänteet viher-ruskeaksi sotkuksi sisänurkkaan aivan itsestään, ja tadaa! Syys-look on täydellinen ja ehta-autenttinen.


Tykkäsin meikin luonnollisesta lopputuloksesta, ja oli kiva kerrankin panostaa oikein kunnolla. Käyttistä tästä tuskin kuitenkaan minulle tulee. Luotan edelleen vakaasti vanhaan meikkivoide-puuteri-ripsari -komboon, jota erikoistilaisuuksissa täydennän rajauksilla ja idioottivarmoilla luomiväreillä. Vallankin kun valitettava totuus on se, että vaikka itse näkisi kuinka paljon vaivaa ja valtaisan metamorfoosin leipälävessään, ani harvoin sitä kukaan muu juuri hoksaakaan.

Sen sijaan asian kääntöpuoli olkoon suuresti ylistetty tästä ikuisuuteen: Yhtä lailla harva on se kerta, kun kenenkään muun silmiin sattuu se pikkuisen liika iso nokka, tai mukamas ylen iljettävä visvainen vesuvius leuvassa juuri kun pitäisi olla edukseen. Ja niille, joille sinun kasvot on kaunis asia, ne ei siitä kauniimmaksi eikä rumemmaksi muutu vaikka yrittäisit kaikkesi kumpaan hyvänsä suuntaan.

Näine hyvineni painun ihmisten ilmoille piiruakaan piittaamatta mitä peili siitä sannoo. Because I'm worth it.