Rakkaudella Henrylle, part 1.

Eilen illalla minut vietteli katalasti mies nimeltä Henry Laasanen. Tunteeko kukkaan? Sälli, joka on ilmeisesti jo vuositolokulla puhunu samasista markkina-arvoista pariutumisessa, joita mie olen aprikoinu autuaan tietämättömänä, että aiheen tiimoilta on tuotettu teoria jos toinenki. Jossain lehtijutussa nostettiin esiin Laasasen keskeisimpiä teesejä, näkökulmana miehiin kohdistuvat kohtuuttomat vaatimukset ja liian krantut naiset. Käsi hamusi jo telaketjuja ja rintsikan hakasia, valmiina provosoitumaan ja rökittämään turhat luulot pois moiselta paskateoreetikolta, mutta harmikseni se ei ollukkaan noin vain perusteltua. Sen osotti jo pintapuolinen tutustuminen Laasasen nettijulkasuihin. Niissä vinha perä esiinty useimmin iliman "vesi"-etuliitettä. Henkka, anna anteeksi kun annoin mulkkututkani viisarin heilahtaa aiheetta sinun kohallasi. Lupaan ja vannon, että jatkan vastakin pyyteetöntä uurastustani sen etteen, että onnettomimmatkin lurjukset sais edes joskus naista.
       Onneksi Henkka ei kuitenkaan tuottanu mulle täyttä pettymystä, vaan antoi kuin antoikin aihetta muutamaan adrenaliiniryöppyyn "paha periköön, se on oikiassa!" -sadattelujen lisäksi.

Lienee aihetta pieneen briiffaukseen. Henryn mukaan naisilla on yhteiskunnassa seksuaalista valtaa, koska miehet haluaa enemmän sokeria kuin tarjolla on. Tämä aiheuttaa raadollista kilpailua urosten kesken, ja jakaa miehet ylempi-, alempi- ja keskitasoisiin, perustuen niitten kykyyn saada naisia. Laasanen puhuu markkina-arvosta, itse kenenkin ns. tsäänsseistä, joita miehillä määrittää lähinnä menestys, naisilla puolestaan kauneus. Kiipeliin joudutaan, kun naiset jatkuvasti hamuavat markkina-arvoltaan itseään ylempiä miehiä, ja vastaavasti huonommin kauppansa tekevät miesparat joko jäävät kokonaan ilman vipinää tai joutuvat tyytymään susirumiluksiin. Tällöin käy kalpaten myös kuuseen kurkotteleville naisille, koska ylemmän tason miehet harvemmin haluavat alemmiltaan muuta kuin pelekkää pesää. Tämä käsitys siis minulle Laasasen Uuden Suomen nettijulkasujen perusteella (joihin en jostain syystä nyt saa laitettua linkkiä, ettikää ja lukekaa ihmeessä!), olen vilpittömästi pahoillani jos välitän nyt etteenpäin jotaki ommaa väärinkäsitystäni. Tulen totta vieköön perehtymään asiaan tarkemmin.
        Laasasen näkemykset on sen verran meikäläistä stimuloivia, että voisin oikiastaan perustaa kokonaisen uuen blogin vastatakseni niihin. Ehkä piru vie teenkin sen, jahka kerkiän tutustumaan herran tuotantoon syvemmin. Siihen asti pidän vain kivvaa Henkan kans ja hyödynnän moista runsaudensarvea selkeyden vuoksi useammassa erillisessä päivityksessä. Laasasen lailla tulen syyllistymään karkeaan yleistykseen, tukeutumaan stereotypioihin, ja vaalimaan kylmää teoriaa tunteitten kustannuksella. Tarkotus ei ole dissata Henkkaa, vaan vilpittömästi tämän teorioita kunnioittaen (korostan, minusta niissä on paljon itua!) testata ja pohtia niitten paikkaansapitävyyttä, korkeintaan pikkasen isotella takasin. Lysti alkakoon!

On varsin lyhytnäköstä todeta, että naisilla on enemmän seksuaalista valtaa ja sillä hyvä. Olkoonkin totta, että naisen tavaralla on suurempi kysyntä, nainen on kuitenki vain tavarantoimittaja jolla ei todellisuudessa ole paljoakaan aktiivista valtaa. Arvaatta varmaan, keillä se perimmäinen valta sitte minun mielestä käytännön tilanteissa on. Tässä vaiheessa täytyy tosin huomauttaa, ettei Laasanen väitäkkään naisen seksuaalisen vallan toteutuvan niinkään yksittäisissä tapauksissa, vaan yleisellä tasolla. Sekin on minun mielestä silkkaa puppua.
        Laasasen mielestä mies on jo lähtöjään altavastaajana, kun ryhtyy naista iskemään. Siinä vaiheessa pelissä on kaikki se vaiva, joka on nähty jotta mentäisiin kaupaksi. 
   
"Tilanne voi tosiaan tuntua symmetriseltä, kun mies tulee juttelemaan sinulle ja päätätte harrastaa seksiä. Sinä et kuitenkaan nähnyt niitä 20 tuskallista pakkia, jotka mies sai edellisinä viikonloppuina. Sinä et ole nähnyt vuosia kuntosalilla ja insinööriopistossa, jotka mies on käyttänyt markkina-arvonsa nostamiseen. Sinä et ole nähnyt sitä kasaa pelimiesoppaita, jotka mies on lukenut. Et ole nähnyt miestä pimeässä lukemassa salaa Laasasen blogia pariutumismarkkinoiden toiminnan ymmärtämiseksi. Kaikki nuo piparin saamisen kustannukset sinulle näkymättömissä ja siksi vaihto tuntuu triviaalian tasapuoliselta."    

Voi nyt yhden kerran. En edes lähe lyömään tiskiin niitä biologisia paskanakkeja, jotka on naisen osana pariutumista ajatellen, puhumattakaan tämäntyyppisestä vaivannäöstä. Jo ulkonäkönsä etteen nainen joutuu näkemään pirusti vaivaa pysyäkseen edes tietyllä perushyvällä tasolla, kun taas miehellä riittää puhas paita ja parranajo. Olen myös aika varma, että naiset lukkee miehiä huomattavasti enemmän kaiken maailman oppaita ja tuskatätien neuvoja päästäkseen käsiksi siihen arvokkaaseen tietoon, mitä miehet naiselta haluaa. Huolimatta siitä, että mm. media räiskii sen silimille kyllä kysymättäkin joka käden käänteessä. Eikä ne ole reiluja vaateita ne. Joskin niitä toistavat myös naiset omilla suillaan ja käytöksellään, ja miksi näin. Kilpailun vuoksi. Mistä kilpaillaan? No miesten huomiosta. Missä valta? Onko naisilla valta tästä? No ei ole.
       Laasanen toistelee sitä, miten naisella on valta evätä mieheltä se, mitä se haluaa, mikä on ilmeisesti sitte poikkeuksetta seksi. Mutta! Vasta mies aloitteellaan sallii naiselle sen ihanan ylellisyyden, että saa vappaasti valita, pannaanko vai eikö panna. Jo siinä vaiheessa aktiivinen valta on nimenommaan miehellä. Mies saa valita, kelle lähtee ehottelemaan, nainen joutuu valittemaan joko kyllä tai ei. Tämähän kulminoituu fraasiin, jota mie inhoan eniten koko maailmassa: Sä päätät. Mennään ihan sun ehoilla, beibi. Aivan kuin mies olisi se taho, joka voi halutessaan antaa mulle valtuudet määrätä omasta pimpsastani. Vittu molen otettu.
        Täytyy ottaa huomioon sekin, että pariutumistilanteet on tietyssä määrin rajattuja. Vaikka mukiinmenevän markkina-arvon naisia olisikin kaiken kaikkiaan enemmän kuin vastaavia miehiä, esimerkiksi baarissa tilanne voi olla käytännössä aivan toinen. Ja missä tahansa muuallakin. Kaikissa niissä tilanteissa, joissa pariutuminen on mahdollista, vallitsee kilpailu satunnaisen joukon kesken. Aloitteen tekevä osapuoli valitsee kohteensa sillä hetkellä mahdollisista vaihtoehdoista. Sen lisäksi on olemassa vielä järjestäytyneitä kategorioita, joiden sisällä vallitsee omat skabansa. Vaikkapa kuntosalilla, jossa ryhmän kokoonpanoa rajoittaa siis tietyt yhteiset intressit, sinkut kilpailevat muita saman ryhmän edustajia vastaan. Saatat yleisellä tasolla olla aika kuumakin misu, mutta jos samalla salilla käy vielä seksikkäämpiä sutturoita, sinun markkina-arvosi laskee auttamatta. Ei siis voida yksioikoisesti todeta, että naisten olisi jotenkin helpompi saada omantasoistaan seuraa.
        Sitä paitsi naisilla on yleensä melko vaatimaton käsitys omasta markkina-arvostaan, kun taas miehet arvioivat omansa joko realistisesti tai renttelisti yläkanttiin. Naiset on miehiä epävarmempia omasta vetovoimastaan. Siispä, jos vaikkapa viehättävyydeltään kouluarvosanalla ysin arvoinen nainen on mielestään vain heikko seiska, hän todennäköisesti myöntyy vastaavan arvosanan miehelle, vaikka voisi pienellä panostuksella saada täyden kympin uroksen. Mielestäni siis myös vähemmän kuumilla miehillä on hyvinki saumaa saada tasoistaan ja jopa huomattavasti tasokkaampaa seuraa.
        
Niin että, kyllä mie väitän ettei miehillä ole sen vähempää jos ei nyt välttämättä enempääkään seksuaalista valtaa ko naisilla. Ei myöskään mittään universaalisti kehnompia mahkuja hyviin partnereihin.

Pahoittelen rönsyilyä ja sekavuutta, mulla on hirvittävän vähän aikaa tällaseen intoiluun. Palaan aiheeseen väistämättä, niin mehukas tämä minun mielestä on. Isken hampaani itse markkina-arvoihin ja niiden määräytymiseen heti kun Oliver minulle sen ilon suo.