Kun aloin oottaa Oliveria, olin vakuuttunu siitä, että minun vähänenki markkina-arvo on mennyttä kalua. Musta oli ilmiselvää, ettei kukkaan mies ennää ikinä haluais mua noin vain, vaan korkeintaan jonkun tylsän ja tavanomaisen ystävistä kumppaneiksi -tarinan myötä, ajan kanssa. Ajattelin, että pelkästään se fakta, että mulla on lapsi toiselle miehelle, sais minut näyttämään kaikkien muitten potentiaalisten könsien silmissä suorastaan vastenmieliseltä. Puhumattakaan nyt siitä, millasia muutoksia minun kropassa tapahtu raskauven ja synnytyksen myötä. Yäk hyi, sannois pojat ja juoksis karkuun.
Nyt mie en ole ollu vielä kuukauttakaan ihmisten ilimoilla, ja olen jo toennu moiset pelot höpönpöpöksi. Käsittämätöntä kyllä, minun markkina-arvo tuntuu jopa nousseen vallan kohisten. Lastenrattaat tuntuu suorastaan kiskovan miehiä perässään. Mutta tietysti siinä on koira haudattuna, ja ruma räksyttävä hurtta onkin. Jostain syystä nimenommaan minun sokeri on nyt polttavan kuumaa, vaikka olin ajatellu juuri sen menekin selkeimmin laskevan.
Eräs paskapää tokasi mulle aiemmin ilkeyksissään, että mie olen haluttava vain siksi että yksinhuoltajat on niin pirun helppoja. Pääsi itku, vaikka tiesin että sellanen väite on aivan järetön. Voin kertoa, ettei tässä paljon rakastajia pietä. Väite "yksinhuoltajaäideiltä saa helposti seksiä" on niin lukemattomilla tavoilla epätosi, etten viitsi sitä sen enempää edes puida. Ette todennäkösesti saa multa pesää ja sillä hyvä. Mie totisesti toivon, ettei se yllätä kettään, koska sellanen idiotismi olis liian väkevää kestettäväksi. Mutta miksi maailmassa minua sitte lähestytään vain pahat mielessä? Tutummin, MIKÄ TEITÄ MIEHIÄ OIKEIN RIIVAA.
Ei niin, ettäkö mie edelleenkään ja varsinkaan nyt kaipaisin mittään sitoutumisleikkejä. Mutta mie en pysty Pelkkään Seksiin. Jos pohjamuttiin mennään, niin mie väitän, ettei ylipäätään kukkaan nainen pysty. Nainen kaipaa aina sutinaa, tunnetta että mies haluaa juuri sitä, eikä vain mitä tahansa toosaa. Herrantähen, edes pientä flirttiä. Minun tapauksessa puolestaan edellytetään jo jonkinlaista tervettä ja toimivaa ihmissuhdetta sähinän ja suhinan lisäksi. Että jos voitais vaikka kahavitella iliman että paukkuu kiusalliseksi.
Ehkä miehet sitte pelekää, että asia on tosiaan niin kuin herra Laasasen sannoo. Että naisilla on taipumus pariutua "ylöspäin", ja mie en näin ollen voikaan hakea mittään muuta, ko ilman muuta elättäjää mulle ja mun imeväiselle. Ehkä mut nähään kuin viritettynä hiirenloukkuna, josta miehet haluaa kuitenki sen herkun, kovasti mutteivat kuollakseen. The cheese is better than the catch.
Jos Laasasta uskotaan, vaihtokauppa on tasaväkinen silloin, kun mies saa seksiä ja nainen osansa miehen menestyksestä. Ilmeisesti lehtolapsi ei sovi tähän yhtälöön. Toinen ongelma on, että tämä yhtälö puolestaan ei sovi yhtään mihinkään kuin pieniltä osin. Menestys, saralla tai toisella yksinkertaisesti viehättää naisia, myönnettävähän se on. Ei kukkaan halua luuseria, jos saatavilla on fyysisesti kutakuinki yhtä tai jopa vähemmän vetävä mies, jolla on jotain enemmän. Ei tarvi olla ydinfyysikko tai huippu-urheilija, riittää että on hyvä jossain perusammatissa, niin kuin vaikka raksamiehenä. Ylipäätään jonkinlaista kunnianhimoa tai paneutumista täytyy olla, tai mies vaikuttaa helposti melko löysänahkaselta lorvijalta. Menestyneet miehet siis saa naisia. Mutta sitä mie en usko, että miehet sitä menestystä tavottelis vain päästäkseen jonain kauniina päivänä pukille. Toisaalta taas on vähintäänkin arvelluttava väite, että kyse olis välttämättä naisten "ylöspäin" pariutumisesta. Miehen ei tarvitse olla naista menestyneempi, riittää että jonkilaista kompetenssia löytyy. Ainahan on olemassa siipeilijöitä, mutta ei niitä voi vakiona pitää. Pahaksi onneksi yksinhuoltajan status on ilmeisesti sellanen, että se päräyttää pyrkyrihälytykset päälle.
Näin ollen mun markkina-arvo ajatellen paritumista näyttää puonneen pyöreään nollaan, kun taas parittelemisen (ah ilmaisun kuvottavuutta, mutta pariutuminen/parittelu on mun mielestä aika tyhjentävä erottelu) suhteen mun teoreettiset mahkut on paremmat ko koskaan, syystä jonka vain miehen luoja tietää.
Sisso. Mulla oli orastamassa tähän jonkilainen valaiseva loppukaneetti, mutta mun uneliaat aivot teki siitä hakkelusta. Painun nyt nukkuja nakkelemaan kera seksuaalis-emotionaalisen turhautumiseni, ja toivon että joku naisasianainen joku päivä rientää mun tarpeita puolustamaan, niin kuin Laasanen uusine ystävineen miessurkimuksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti