Zig-a-zig-ah!

Tämä viikko oli täynnänsä todellista tyttöenergiaa.

Alkuviikko tosin ei ollu mikkään varsinainen naiseuven ylistys, kuljin pari päivää tuskissani pikkuhousut lönkkähousujen päällä ja vibraattori siellä välissä volat kaakossa. Tällä ei välttämättä nasahtais pääpottia Niksi-Pirkasta, mutta se toimii, siskot, turruttaa pahimman tuskan. Ja päässä soi Shania Twainin "Man! I feel like a woman!", luulisin että vähempäänki ironiaan on mahollista kuolla.
(Too much information, huh..? Miettikääs miltä niistä epäonnisista koiranulkoiluttajista tuntu, kun näkivät minut ripustamassa kiroten, uikuttaen ja suristen pyykkiä. SE oli kiusaannuttavaa se. Tai olis ollu jos niin olis oikiasti tapahtunu. Mutta läheltä piti!)

Loppuviikon sen sijaan olen ollu aivan tyytyväinen osaani heikompana astiana. Tyttöyteni nimissä olen...

...Uusinu alusvaatekavalkadini, sillä maailmassa ei ole montaakaan niin epämiellyttävää asiaa kuin liian isot pikkuhousut. (Joskin niitäkin on näköjään hyvä omistaa.) Valitsin vain kauneimpia ja seksikkäimpiä, ihan vain koska itseluottamusta on taas tarpeeksi. Hei hei valtavat puuvillapöksyt pyllynkokosella "Being cute is not a crime" -printillä.
...Piipahtanu mitä miellyttävimmässä seksikaupassa heräteostoksilla. Hassu paikka saada "Tätä ilman en voi elää!" -oivalluksia.
...Lukenu synttärilahjaksi saatua hömppäpokkaria "211 asiaa jotka joka mimmin pitäisi tietää" ääneen räkättäen. Mun suosikkeja on osiot "Näin pieraiset sulokkaasti suurlähettilään juhlissa", "Näin kuristat miestä paljain reisin", "Näin pompit kengurupallolla minihame ylläsi" sekä "Näin valmistat kahvia rakennusmiehille".
...Ostanu kirpparilta kunnon Eva Longoria -korkkarit pikkurahalla.
...Lakannu kynteni punasiksi, sheivannu säännöllisesti ja hemmotellu itteäni kasvonaamiolla.
...Ja viettäny paljon aikaa kertakaikkisen vallottavien naisten seurassa yhessä Oliverin kans. Olen nauranu ja puhunu palijon, ja tuntenu olevani sama tyttö läpikotaisin, mulle ja muille. Ilman ristiriitaa siitä, mitä koen olevani, ja miltä pelkään vaikuttavani.

Synttäripäivän kunniaksi itkin pääni kippeeksi kuultuani omani. Älkää olko pahoillanne, mie totisesti ansaitsin sen. Olinki piessy itteäni kyseisestä asiasta jo pitemmän aikaa, on vain helpottunu olo kun se viimeinki selevitettiin juurta jaksain. Sitä paitsi seurasi jälleen antoisa oivallus. Tiesin tehneeni älyttömän väärin ja se tuntu pahalta, mutta mie en silti tuntenu itteäni tyyten arvottomaksi sen tähen. Tiedän, että se oli vain yksi esimerkki siitä heikkouvesta joka mulla edelleen on, ja jota minun pittää työstää, mutta mie en vihhaa itteäni vaan sitä itessäni. Eläköön se ero.
       
Tännään syötiin Pyynikillä maineensa veronen munkki ja kolisteltiin kammottavalla hissinrähjällä näkötorniin. Mulla ei tullu laseja mukkaan, erotin juuri ja juuri Pirkkalan Bauhausin massiivisen kyltin ja no, järvet :D Mutta se oli silti kivvaa. Ja osa järjestelmällistä kasvatustyötä, Oliverista tullee jämptisti niin Napapiirin sankari ko palijasjalakanen Manselainenki.

Oliver nukahti sovinnolla hyvissä ajoin, ja mie muistin omistavani itkuhälyttimet. Siispä lämmitin saunan ja löylysin itteni raukeaksi, voi veljet että tuntu hyvältä. Nyt tuntuu hyvältä kaikki, vaikka vaikeuksiaki on. Now my troubles are going to have troubles with me.