I can't help but wonder.

Mulla ja vanhalla kunnon Akilleella on sama ongelma-alue. Minun kantapäässä on sellanen vika, ettei sen kautta mene mikkään läksy perille. En koskaan opi virheistäni muuta ko tekemään tismalleen ne samat, jos uusi tilaisuus tullee. Olen kuullu, että se on aika tyypillinen, joskin viheliäinen vaiva ihmisillä.
       
Vaikka vihhaan tulista ruokaa, laitan joka kerta jauhelihhaan aivan liikaa chiliä. Herrää kysymys, miksi ostan ja käytän chilimausteita ylipäätään. Harmittaa pirusti sitten kun suuta polttellee, inhoan sitä tunnetta.
        Unohdan aina, miten loka-marras-joulukuu mennee englanniksi. Muistan niistä vain kaksi ja neki väärinpäin. Noloa, koska minulla pitäis kuitenki olla meleko hyväki kielipää. Sammaan sarjaan kuuluu se, että kirjotan aina asatma-sanan ensin väärin. astam. ASTMA.
        Tällaset pikku kömmähdykset on tietenki suhteellisen harmittomia, mutta toista maata on ne virheet, joita teen toistuvasti miesten kans. Siinä missä toiset viettää tipatonta tammikuuta, mie vannon joka vuosi, että yritän pysyä edes sen yhen kuukauven erossa kusipäistä, sosiopaateista, narsisteista ja urpoista. Luppaan pyhästi, etten pussaile niitä tai missään nimessä yritä luua niitten kanssa sen syvempää yhteyttä, enkä tee niitten kans vauvoja. Helvetti, en edes hyppää narua niitten kans, pysyn kerta kaikkiaan kaukana. Reisille leviää joka vuosi. Minun vuodet on olleet ja tullee vastakin olemaan mulukkuja jätkiä täpösenään. Mutta ens vuonna aion ottaa kunnianhimoseksi tavotteeksi, että jätän sentään jo kertaalleen (tai useammin) susiksi todetut tyypit välliin. Tämänki vuojen osalta on jo liian myöhästä tehä luppauksia.

Olen miettiny tätä nyt oikein urakalla, ja tehny vähän johtopäätöksiä. Minun ongelma on se, etten mie usko rakkauteen, mutta silti mie kuollakseni kaipaan sitä. En tosissani usko, että minun on mahollista rakastua ihmiseen, joka rakastaa minua sellasena kun olen ja haluais viettää elämänsä minun kanssa. Kuitenki mie etin ommaa Rhett Butleria joka ainoasta konnasta, joka luo minnuun silimäyksenkään. Minun täytyy joko alakaa uskoa taikka lopettaa ettimästä, muuten käy kalpaten.
        Rhett Butler, niimpä niin. Ensimmäinen nimi, jonka minun alitajunta sylykäsi syövereistään kun mietin, millasta miestä ja rakkautta haluan. Ja kun piti olla puhe siitä oikean elämän rakkauvesta eikä mistään tuulenviemästä hölynpölystä, mutta ilimeisesti mie en pysty siihen edes ajatuksen tasolla. Rhett Butler on villakoiran ydin, Rhett Butlereita ei ole olemassakaan. Ja jos onkin, niin sehän tiedetään mitä mieltä ne lopulta on Scarletteistaan.

Tähän mennessä olen sanonu "rakkaus" niin monta kertaa että alakaa yököttää. Miksi sille ei ole mittään muuta sannaa, jota ei olis pilattu ruusunpunasilla kliseillä? Ylipäätään pitäis olla joku verbaalinen keino erottaa toisistaan se kirjojen ja elokuvien ja minun suuren suuri paukkurakkaus, joka on pelekkää rytinää ja kuohua ja kutkuttavia sananvaihtoja, ja toisaalta se rakkaus kun kahen ihmisen välillä on jottain niin vahvaa, että ne pystyy rakentamaan kokonaisen yhteisen elämän sen pohjalta. Toisin sanoen, erottaa oikea elämä illuusioista. Tosin jos sillä saralla on muutenki vaikeuksia, kuten mulla, ei taija olla niin väliksi miksi mitäki sanotaan. Sitä paitsi, vielä kipeämmin mie kaipaisin konstia siihen, miten ne kaksi asiaa vois yhistää erottamisen sijaan. Mutta se onkin sitten se juttu, jota mie en usko koskaan tapahtuvan. Meant for someone else but not for me.
       
Ja se on ihan kokonaan minun typerän kantapään syy se.