Vallankumousten pyörteissä harvemmin eniten hyötyvät he, jotka etulinjassa lakoavat itseään likoon. Vallankin kun valtaa kumoaa ihmisryhmien sijaan jokin ilmiö, varsinaisia voittajia ovat useimmiten todelliset luuserit. Mistään mitään ymmärtämättömät läskipäät, jotka pompahtavat omaksi yllätyksekseen pintaan vireämpien vanavedessä ja huomaavat hetkensä koittaneen. Alta aikayksikön nämä luihut hännystelijät nousevat aallonharjalle rintamamiesten kanssa rinta rinnan ja rohki rohkeammin rottingilla.
Ihminen on utelias pikku pirulainen. Eritoten, kun kyseeseen tulee tämän ylivertaisen nisäkkään omat edesottamukset, mielenkiinnon herätysliike on ikiluonteinen. Maailma kiertää akseliaan radallaan ja Mary Shelley haudassaan, kun Homo Sapiens kerta kerran jälkeen lyö itsensä ällikällä. Luontaisen ensireaktion onomatopoeettisesta WAU:sta siirrytään intensiteetiltään vaihtelevaan polemiikkiin koskien keksinnön taikka uudistuksen lopullista arvoa tai arvaamattomuutta. On näet joskus käynyt niinkin, että ihmiskunta on taapertanut hoippuen yhden askelen ojaan ja kaksi allikkoon.
Elämme aikoja, jolloin yhä useammin kontakti toisen ihmisen kanssa pyritään korvaamaan sähköisellä menettelyllä. Tutkijoiden syynätessä hiki hatussa seurauksia psykofyysissosiaaliselle kokonaisuudellemme, kukkahattutätit kaakattavat heltta heiluen ja kontaktihenkilökunta kiitää komean kopsahduksen saattelemana kortistoon, kun tekninen innovaatio toisensa jälkeen niittää voittoja ja kylvää kertomatta kenellekään, mitä loppuviimein laittaakaan itämään. Kaikenmaailman kapitalistithan tässä maailmanmenossa taloudellisesti hyötyvät, mutta varsinaiset mittaamattomat rikkaudet itsellemme raaputtamme rääppeistä me tavalliset supisuomalaiset uppiniskat, jotka mieluummin kiipeämme pumppu pomppien viidenteen kerrokseen kuin jaamme hissin naapurin kanssa. Mehän se varsinainen valittu kansa olemme!
Varasin juuri kampaamoajan Facebookissa, ensin "henkilökohtaisesti" tiedusteltuani palvelun hintaa päätäni operoivalta ammattilaiselta. Silmälääkärin sovin nettilomakkeella, Kelan karistin kintereiltäni muutamalla tarkkaan valitulla sormennäpäytyksellä, ja tieto suuhygienistini tekemistä ohareista saapui tekstiviestiäänen saattelemana: "Valitettavasti joudumme peruuttamaan aikasi. Sorry!" Kirjastossakaan ei tarvitse enää vaivautua kuiskaamaan vaivaantuneita tervehdyksiä ja pelkäämään virkailijan muistutusta maksamattomista sakoista sekä lainaamisen että palautusten tapahtuessa koneen välityksellä. Menneitä ovat ajat, jolloin piti pistäytyä pirttiin tai pirauttaa puhelimella, mikäli mieli tietää mitä toiselle kuuluu: näkkeehän sen nyt hyvän tähen Facebookistaki. Enää ei jänskätä pyytää ketään kahville, kun sähköinen on tilanteen sijaan viestintäväline, eikä ole puoliksikaan niin noloa peruuttaa epämieluisaa tapaamista tekstiviestitse kuin ruveta asian tähen soittamaan. Ahdistavista kohtaamisista on alati helpompaa päästä nulistamaan kuin koira veräjästä konsanaan.
Mutta vielä ei olla kuin puolimatkassa Shangri-Lahan. Yhä vain on keskusteltava kiusallisista ruumiinvaivoista ensin vastaanottovirkailijan kanssa puhelimitse, ja sitten vielä lekurin kanssa nokakkain. Kampaamon penkissä piinasta ei pääse, vaan on siedettävä, mikäli tukkalääkäri haluaa keskustella opiskelu- tai työpaikastasi. Apteekin tiskillä ei voi kuin toivoa, että apteekkarilla olisi hienotunteisuutta madaltaa ääntään kertoessaan impotenssilääkkeiden käytöstä. Kunnon lihan himoa ei kontaktitta saa tyydytettyä, vaan on asioitava tuoretiskin tyypin kanssa. Jo on nämäkin markkinat! Selvästikään kehkeytynyttä tilannetta ei nähdä vielä kaikessa potentiaalissaan.
Kun kerran tietyt tilanteet ovat kaikille kiusaannuttavia, eiköhän kitketä koko kohtaamiskulttuuri niiltä osin. Pääsisi punastelematta, kun peräpukamiaan voisi esitellä lääkärille näyte-wc:n luukusta. Kun tutkimus olisi valmis, saisi asiakas ilmoituksen tekstiviestinä. Nolostuttaviin vaivoihin määrätyt lääkkeet saisi e-reseptin avulla tilattua siinä kuuluisassa huomaamattomassa paketissa suoraan kotiinsa. Hammaslääkärin rakentavan kritiikin voisi vaivaannuttavan keskustelun sijaan vastaanottaa siististi sähköpostin liitetiedostona. Tiukan vanteen kiertyessä käärmeen lailla salakavalasti pään ympärille olisi mielenterveyttä arvioiva nettilomake pyssyä vaivattomammin käden ulottuvilla. Vaikutukset kansanterveyteen olisivat mitä todennäköisimmin mullistavat!
Kaikkia asiakaspalvelutilanteita ei kuitenkaan kannata noin vain eliminoida. Minulla on toisen käden tietoa, että jotkut yksilöt jopa nauttivat pienistä päivittäisistä ihmiskohtaamisista, ja asioivatkin mieluummin lajitoverin kuin koneen välityksellä. Meitä on totisesti moneen junaan. Sähköistämisen ohella voitaisiin myös harkita muitakin toimia, jottei kämmenhikeä vastaisuudessa suotta vuodatettaisi.
Ehdotankin, että meille tuiki tavallisille Jaana-sosiaalistentilanteiden-pelkosille lanseerataan tunnusmerkistö, joka osoittaa ulkopuolisille rajoituksemme heti kättelyssä. Tarkemmin sanottuna jo ennen kuin mitään niin hirveää kuin käsipäiväätä meiltä epähuomiossa edellytetään. Esimerkiksi Sanna-Raipe Helmisen kuvalla varustettu pinssi olisi helppo nipsauttaa näkyvälle paikalle kiinnittämättä kuitenkaan liikaa epätoivottua huomiota. Näin tietäisi henkkamaukan kassa keskittyä pussittamaan ostoksia sen sijaan, että yrittäisi turhaan avata keskustelua kauden väreistä, eikä ravintoloissa tai ruokaloissa ruuhka-aikaankaan kukaan tunkeutuisi samaan pöytään. Parturintuoliin parkeeratessa voisi tyynesti laittaa kampauspöydälle invakortin kaltaisen läpyskän osoittamaan, ei ainoastaan haluttomuutta, vaan suoranaista kyvyttömyyttä suoriutua tukanleikkuu-talkista (ihan totta, käykö kampaajat jonkun koulutuksen jossa ne opettelee johdattelemaan juttutuokiota joka ainoa kerta tismalleen samalla kaavalla?). Samainen läpyskä oikeuttaisi sujauttamaan lihatiskin ali toivelistansa, jonka mukaiset tuotteet toimitettaisiin vaikka siinä huomaamattomassa paketissa suoraan ostoskärryyn. Joka kauppaan tulisi lakisääteisesti Ikean kassat. Rikoslakiin puolestaan kirjattaisiin uusi pykälä, "Pakottaminen sosiaaliseen kanssakäymiseen". Rikkurit velvoitettaisiin maksamaan tuntuvat korvaukset henkisestä kivusta ja särystä. Feissareiden ja maistattajien toimintaa valvottaisiin tarkasti.
Menneitä olisivat ajat ahdistuksen! Kun ihmissuhteiden luominen ja ylläpitäminen jo sujuvat suht vähillä fyysisillä kohtaamisilla, on korkea aika päivittää myös asiakaspalvelukulttuuri kansan tarpeiden mukaiseksi. Eritoten sosiaaliset erityisryhmät sorron yöstä nouskoot, ja tasa-arvo langetkoon viimein jokapäiväisten kanssakäymisten ylle.
Helekkarin heleppoa tämä maailmanmullistaminen loppujen lopuksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti