Useimmiten tietää tasan tarkkaan, mitä miehet haluavat. Sen sijaan jonkinlaista mystiikkaa liittyy siihen, mitä karjut kaihtavat.
Tämä tiedettäneen ilman muuta: Navan alle ei sanansäilöin mennä. Se on kyllä varsin ymmärrettävää, en miekään halua kuulla arvosteluja genitaaleistani. Itse asiassa, mie en herra paratkoon halua kuulla niistä yhtään mittään, edes ylistäviä arvioita. Se olisi a) vastenmielistä b) puppua. Naisen alapää on todiste siitä, että Jumala on mies- ei minkäänlaista näkemystä. Mies sen sijaan ei varmasti pistä pahakseen, jos kulkiessasi vähän kehaiset. Se saa olla jopa a) vastenmielistä b) puppua.
Kyseisen yleisesti tunnustetun totuuden lisäksi on kuitenkin joitain universaaleja kuohitsimia, joita ei ole alkuunkaan niin helppo järkisyin perustella. Olen siskoineni ruotinut empiiristä aineistoa ja päätynyt muutamiin hämmentäviin säännönmukaisuuksiin.
Miestä ei saa neuvoa. Ei varsinkaan liittyen autoiluun tai elektroniikkaan. Jos joskus olet sen erheen tehnyt, tiedät, ettei se edes maksa vaivaa. Jantteri ei joko kuuntele ollenkaan, tai kuittaa ideasi ensin paitsi käyttökelvottomaksi myös naurettavaksi, ja päätyy kuitenkin samaan ratkaisuun kotvaa myöhemmin mukamas omasta toimestaan. Ja sehän nyt oli aivan eri juttu mitä sinä ehdotit aiemmin.
Voidaankin vetää johtopäätös, ettei mies halua tuntea olevansa väärässä. Samasta syystä keskivertoäijälle on liikaa, jos naisella on vahvat mielipiteet ja kyky niitä perustella. On plussaa, jos naisen kanssa pystyy keskustelemaan, mutta pitkä miinus, jos tämä pääsee eriävän mielipiteensä kanssa niskan päälle. Verbaalisesti taitava väittelijätär arjen taistoissa ei säväytä montaakaan jarmoa.
Kysyttäessä mies väittää taatusti kirkkain silmin, että
itsevarmuus on seksikästä. Ei se vale ole, mutta itsevarmuutta
kiehtovampana jätkä kuin jätkä pitää lopulta pientä naisellista avuttomuutta ja
arkuutta. Tästä oli joku tutkimuskin taannoin: Koeryhmä piti
viehättävimpinä ujosti alaviistoon hymyileviä naisia sähäkästi silmäilevien sijaan. Vanha
Hercules-koodi NNP (Nuori Neito Pulassa) elää ja voi hyvin. Mies tarvitsee tarpeellisuuttaan. Jos miehelle ei anneta edes kurkkupurkkia aukaistavaksi silloin tällöin, tehdään suoraa väkivaltaa miehen itsetunnolle.
On kuitenkin huomioitava, ettei vahvaluontoinen nainen sinänsä könsejä kauhistuta. Päin vastoin, akka saa olla tulta ja tappuraa ja hyvinkin sitä mieltä, että asiat on justihin niinkö se sannoo. Mutta kaiken on sovittava naisellisen tuittuilun kategoriaan. Vakaita näkemyksiä viehkeämpää on suloinen uppiniskaisuus, jota mies voi käsitellä pavlovilaisittain: Itkupotkuraivareista yllätysillallinen, erouhkauksista kaulaketju. Renttelisti helpompaa kuin verbaalinen valtataistelu.
Paljon on puhuttu myös siitä, ettei mies perustaisi itseään menestyneemmästä naisesta, ja se on ikävä kyllä pitkälti taivahan tosi. Ei se ole miesten vika, ne on vain opetettu pyrkimään laumanjohtajiksi. Aimosti ansioituneempi aisapari herättää väistämättä alemmuudentunteita, joita mies ei yksinkertaisesti kestä pitemmän päälle. Tai ainakin tarvitaan rutkasti kurkkupurkkeja kompensoimaan syntyvää epäsuhtaa.
Olenkin näillä huomioilla vahvistanut itseäni imartelevaa teoriaa. Suottapa sitä kiistämään, minä olen ihmeellinen. Siitä huolimatta minulla ei ole ollut ainuttakaan pitkää ja tervettä parisuhdetta, mutta sen sijaan pikku romansseja yltä kyllin. Miksi moinen toiste?
Näin se toimii: Kun tapaan miehen ensimmäisiä kertoja, ujostelen aivan vietävästi, hymyilen juurikin sinne alaviistoon ja sotkeennun itseeni. Arkuudessani olen viehättävimmilläni. Mutta kun tulen tutummaksi, ja villikissa minussa paljastaa kyntensä, tulen huomaamattani hätistäneeksi poikaparan tiehensä. Olen yksinkertaisesti liian vahva nainen viehättääkseni useimpia pitemmän päälle.
Ja meitä tämänmoisia on kuulkaas paljon. Upeita, älykkäitä, sitkeitä naisia, jotka käyvät seikkailusta, mutteivät vaimosta. Ei, vaikka niilläkin olisi heikot nilkat.
Kuitenkin liittojen satamissa näkee kehräävän myös tällaisia naarasleijonia. Kysymys kuuluukin, missä niitä kesyttäjiä oikein pidetään?
(Olisin niin kovasti halunnut rutistella tätä aihetta vähän tarmokkaammin, mutta tällä hetkellä on uupelo resursseista. Elämä pyörittää sellasta kissanpolkkaa, ettei ole aikaa ajatella yhtäkään asiaa loppuun asti, saatikka tehä. Nämä ajat eivät ole meitä varten.)
Ei ne kaikki miehet vahvoja naisia pelkää, eikä todellakaan väittelyäkään, oikeassa olemisen perusteina ei kuitenkaan saa olla perinteiset "koska olen vain oikeassa" tai "koska olen nainen".
VastaaPoistaMies ei todellakaan halua tulla neuvotuksi, se vaan on ehdoton NoNo. Ajo-ohjeet vielä menee, mutta jos ajamista ruvetaan neuvomaan niin miksikäs neiti ei itse istu kuskin paikalla, mies oikein mielellään ottaisi oikein hovikuljettajan aina kun on tarvis mennä. Se ei ole niinkään itsetunnon kannalta paha, se vaan on paha. Jos minä kerrankin vaivaudun tiskaamaan ja sitä tullaan neuvomaan, käy selväksi että nainen tekisi sen alusta asti paljon paremmin, joten mitäpä sitä itte tiskaamaan. Mie tykkään ruoanlaitosta, hääriä keittiössä ja kokeilla kaikkea uutta, minun metodit on vaan hieman, öööh, kummallisia. Mie teenki sen kaikista mieluiten yksin kämpillä, kun saan rauhassa sotkea ja säheltää, mutta se maku siihen touhuun menee samantien ku siihen tulee se toinen tai pahimmassa tapaussa useampi kokki ihmettelemään. "Selvä, kaurapuuroa that is"
Kun mies sanoo että itsevarmuus on seksikästä, se pitää paikkaansa, mutta tarkoittaa enemmänkin sitä että nainen ei vähättele itseään, ei sen tartte silti toimitusjohtaja tai opettaja olla :D
Olet kuules väärässä! :)
VastaaPoistaSehän juuri ällistyttääkin, miten miehet sietää mieluummin tuollasia täysin irrationaalisia perusteluja kuin vakaita ja perusteltuja argumentteja. Tyttöystävälle suotuisampi ilmaisu on "Et mene nyt sinne kaljalle kerta sanon niin!" kuin varsin vakuuttavasti esitetty useamman kohdan tosiseikkoihin ja seurauksiin perustuva suositeltu menettelytapa. Tuittuilu voi ärsyttää, mutta järkisyiden uskottavaa erittelyä voidaan pitää jopa epäviehättävänä. Tai en tiiä miten miehet sitte asian tulkittee, mutta tosiasia on, että jopa aivan kaheleilla tuulesta temmaten tuiskahtelevilla muijilla on useimmiten varsin tyytyväinen kaveri kainalossaan. Ehkä sitä on helppo sietää, koska se on niin lapsellista että voi vain nousta sen yläpuolelle.
Kas mutta miksihän miehet sitte ite neuvoo niin kovin mielellään joka asiassa :D
Onko opettajassaki muka jo liikaa auktoriteettia naiselliselle naiselle o_O Olen ällistynyt! Ihmekö se, ettei naisia löyvy niin paljon johtavista asemista, kun menestys vie vetovoiman.
Ehkä olenkin väärässä, tai sitten en edusta keskivertomiestä, minä rakastan rationaalisia väittelyitä ja mikäli toinen osaa perustella kantansa järkevämmin kuin minä, olen otettu, toki toisaalta voi olla totta tuokin että tuuliviirin yläpuolelle on helppo nousta.
VastaaPoistaLähinnä se opettaja edusti siellä kaiketi sitä älykästä kansanosaa (voi varmaan olla montaa mieltä) :) Mietin iteki kyllä tovin mistä se sinne putkahti, kyllähän opettajalla auktoriteettia on luokkansa yli, ainakin minun utopiassani. Lisäksi älyllä kyllä helposti korjaa tilipussin tuoman auktoriteetin, noin niinkuin jos sivulliselta kysytään.
"Minähän menen sinne kaljalle kerta minä niin sanon", Rationaalinen keskustelu on helpompaa molemmille, mutta tiuskiminen tarttuu kyllä toiseenkin. Ja en minä kyllä mielestäni pyri neuvomaan ihmisiä ELLEI minulta kysytä neuvoa tai toinen tuskaile ja tiuski tyhjänpäiväisen asian parissa tuntitolkulla. Tiedäpä sitten häntä